Höpötyksiä parin viikon ajalta

Nyt on tosiaan jäänyt blokiteksti kirjoittamatta viime viikoltakin. Pyydän tätä mitä nöyrimmin anteeksi. Tosiasia on se, että viimeisen parin viikon aikana ei ole tapahtunut kauheasti mitään. Pari uutta ihmistä ollaan tänne saatu, suomalaiset Anniina ja Tiina. Tänään lähti pois Jonas ja muita muutoksia talon asukkaissa ei oikeastaan tässä kuussa enää tapahdukaan. Tällä porukalla mennään.

Ollaan tässä käyty shoppailemassa ja ulkona syömässä ja aurinkoa ottamassa. Amppe kävi juoksemassa puolimaratonin ja sillä aikaa minä nukuin. Eli aika rennosti ollaan otettu. Eilen vietettiin naistenpäivää aivan ihanissa merkeissä: aamusta lähdettiin kaupungille ja markkinoille ostoksille ja pyörittiin siellä lähes koko päivä. Illalla leivottiin ja syötiin mutakakkua, karkkia sekä popcorneja, juotiin vähä punaviiniä ja katsottiin joku romanttinen elokuva (joka ei kyllä ollut erityisen hyvä, mutta seura oli mahtavaa). Erityisen mukavaksi illan teki se, että vihdoinkin kaikki oli terveitä. Talolla on pyörinyt viimeisen 1,5 viikkoa jokin mahatautiepidemia. Osa on ollut kipeänä koko ajan, osa muutamia päiviä. Muutaman ihmisen piti käydä lääkärissäkin, koska tauti oli niin raju. Senkään takia tässä pariin viikkoon ei olla paljoa tehty, kun kaikki ovat olleet niin huonossa kunnossa. Itse olin onneksi vain yhden päivän kipeänä ja se siitä.

Rentoa lötköttelyä

Kirpparilla

Louis toi meille hunajaa suoraan niiden takapihalta. Oli hyvää!

Harjoittelu synnärillä loppui perjantaina. Maanantaina alkaa sitten lastenosastolla työskentely. Synnärillä olosta oon tykännyt aivan älyttömästi! Oon nähnyt paljon synnytyksiä ja muutaman sektion. Olen päässyt tekemään paljon sisätutkimuksia äideille ja viimeisellä viikolla tein niitä ihan yksin. Hoitaja istui kansliassa ja sanoi, että menepäs tutkimaan tuo äiti. On ollut mukavaa. Kuitenkin aina pystyi kysymään, jos ei ollut varma ja sitten joku hoitajista tuli tarkistamaan tilanteen. Pääsin myös avustamaan synnytyksessä muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla äiti oli ensisynnyttäjä. Kätilö opetti minut puhkaisemaan sikiökalvot, tekemään episiotomian, avustamaan vauvan ulos ja lopuksi sain vielä ommella tekemäni epparin. Eli hoidin siis synnytyksen alusta loppuun asti.

Toinen synnytys olikin sitten astettä jännempi. Puhkaisin taas sikiökalvot ja sen jälkeen ruvettiin odottelemaan että vauvan pää laskeutuu alemmas. Meitä oli siinä minä, paikallinen opiskelija (joka oli minulla avustajana) sekä kätilö meitä valvomassa. Siinä sitten kun kannustettiin äitiä ponnistamaan niin toisella puolella salia alkoi toinen äiti huutamaan tuskissaa. Meidän kätilö lähti sinne tarkistamaan tilannetta. Ei kai siinä mitään. Jäätiin sitten kahdestaan paikallisen opiskelijan kanssa siihen. Vauva alkoi pikkuhiljaa laskeutua ja kun pää jo näkyi, aloin hieman huolestumaan että kai se kätilö on tulossa takaisin. Siinä välilihaa tukiessani huomasin silmäkulmasta, kuinka toinen kätilö tuli paikalle ja alkoi pukea essua päälle huutaen samalla äitiä ponnistamaan. Kun pää oli jo tulossa, takaani ei enä kuulunutkaan kätilön huutoa. Vilkaisin sinne ja huomasin hänen kadonneen. Iiiks! Avustin siinä sitten vauvan ulos ja kun vauva oli syntynyt niin kätilö ilmestyi taas paikalle. Kun oli tarkistettu että vauva oli kunnossa, lähti kätilö taas pois ja jätti minut ja opiskelijan hoitamaan homman loppuun. Oli hieman hämmentävä tilanne. Onneksi synnytksessä meni kaikki hyvin. Äiti ei tarvinnut epparia, eikä edes revennyt ja lapsikin voi hyvin. Jälkeenpäin ensimmäinen kätilö, joka kanssamme, naureskeli minulle että nyt sinuakin voi sanoa kätilöksi.

Sanon tämän varmaan jokaikisessä blokitekstissä, mutta aika menee aivan älyttömän nopeasti! Nyt ollaan jo yli puolenvälin menty. Jäljellä on enää kuukausi harjoittelua ja kaksi viikkoa lomaa. Ja lähes joka viikonlopulle ollaan suunniteltu jotakin ohjelmaa ja retkiä sun muuta mukavaa. Mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

-Katri-