Päästiin myös viime viikolla juttelemaan fysioterapeutin kanssa. Kyseltiin yleisesti palovammojen hoidosta ja sitten painevaatteiden käytöstä. Hän totesi saman mitä lääkäri: hunajaa käytetään vain kotona. Painevaatteita ei kuulemma sairaalalla ole. Positiivista oli se, että hän antoi äideille jumppaohjeita, joita lasten kanssa tulisi tehdä arpeutumisen estämiseksi. Hän myös kertoi, että kun lapsi pääsee kotiin, hän antaa hoito-ohjeet ja käskee tulla sairaalaan näytille muutaman kerran viikossa. Tietysti osa jättää tulematta, mutta ainakin ohjeet annetaan.
Yksi aivan erityisen hyvä puoli osastolla on, nimittäin kaikki ne ihanat lapset! Voi että kun he on niin suloisia ruskeine silmineen ja räpsyripsineen ja se ihana musta, kihara tukka. Ollaan Ampen kanssa niiiiin rakastuneita :) Todettiin, että jos synnärillä on joskus rauhallinen päivä, niin voidaan mennä niitä lapsosia yläkertaan katselemaan ja leikittämään.
Opimme myös hieman erilaista lääketiedettä, nimittäin kansanparannustaitoja. Meille tuli potilaaksi tyttö, jota oli purrut käärme jalkaan. Koska tämä oli tapahtunut yöllä, ei kukaan tiennyt mikä käärme oli kyseessä. Onneksi ei vissiin mikään aivan älyttömän myrkyllinen, sillä tyttö oli aika hyvässä kunnossa. Jalka oli todella turvonnut ja arka. Hän sai hydrocortisonia ja i.v antibiootteja. Muutama päivä kului ja turvotus ei laskenut lainkaan. Sitten lääkäri pyysi meidät mukaan katsomaan, kun hän päätti kokeilla jotain erilaista. Ensin hän puudutti kohdan, jossa purema oli. Sen jälkeen hän viilsi partaterällä haavan pureman kohtaan ja koitti sitä hiemna puristella ja varmistaa ettei jalkaan ollut jäänyt mitään. Seuraavaksi hän asetti viiltämäänsä haavan mustan kiven. Kivi oli laavakivi ja kuulemma vain tietyltä alueelta hommatuilla laavakivillä on jotain antivenoomisia vaikutuksia. Kiven tarkoitus on imeä myrkky pois elimistöstä. Kivi jätettäisiin jalkaan muutamaksi päiväksi. Vähän me Ampen kanssa naureskeltiin, että eihän tuo nyt mitenkään voi toimia. Seuraavana päivänä lääkärin kierrolla katsoimme jalkaa uudestaan ja kappas vain, turvotus oli laskenut! Nilkassa oli enää vähän turvotusta, mutta muuten jalka oli paljon parempi eikä enää niin kipeä. Tyttö pääsi kotiin ja kivi jätettiin vielä jalkaan. Kun myrkky on poistunut, otetaan myös kivi pois ja keitetään maidossa. Maidossa keittämisen jälkeen sen voi käyttää uudelleen. Oli hieman hämmentävää, mutta näköjään jotkut perinteisetkin keinot toimii.
Mitenkään äskeiseen tekstiin liittymättä niin siinä on vertailun vuoksi meidän sairaalan lanssi.
Lauantaina lähdimme puolilta päivin Lake Chalalle. Se on järvi Tansanian ja Kenian välissä ja puolet järvestä onkin Kenian puolella. Lauantaina söimme lounaan mukana tuomistamme lunch boxeista ja sen jälkeen lähdimme talsimaan järvelle. Järvi on leiripaikasta noin kilometrin päässä, mutta koska se on kraaterissa oli polku hieman hankala. Laskeuduimme pitkin pieniä kivisiä polkuja ja yritimme olla putoamatta alas. Lopputulos oli kuitenkin vaivan arvoinen ja järvi oli aivan upea! Vesi oli kirkasta ja lämmintä (muiden mielestä kylmää, mutta minä olen edelleen sitä mieltä että se oli lämmintä). Pitkän polskuttelun jälkeen nousimme vielä hetkeksi laiturille istuskelemaan, ennen vaivalloista kipuamista ylöspäin. Matkalla ylös meitä vastaan tuli useampi mies kantaen venettä. He sanoivat, että joku mies oli lähtenyt uimaan, eikä ollut tullut takaisin. Nyt he lähtivät etsimään miestä/ruumista. Ehkä tunnin jälkeen mies kuitenkin löytyi. Hän oli ilmeisesti käynyt uiden kenian puolella ja noussut rantaan lepäämään. Rannassa olon aikan kukaan ei ollut nähnyt häntä ja luultiin että hän oli hukkunut. Onneksi hän kuitenkin pääsi turvallisesti takaisin. Ei voi kuin ihmetellä, että kuka idiootti lähtee uimaan niin pitkää matkaa yksin, mutta näköjään niitäkin löytyy.
Lake Chala
Polku järvelle oli jyrkkä ja kivikkoinen
Uinnin jälkeen menimme hetkeksi istuskelemaan ravintolaan, joka oli rakennettu mahtavalle näköalapaikalle. Joimme limukkaa ja söimme kakkua ja katselimme kuinka ukkosmyrsky lähestyi. Oli hienoa katsoa salamointia. Hieman olimme huolissamme, että jos myrsky tulee päälle, niin kuinka käy telttojen. Kun siirryimme leiripaikkamme katokseen syömään lounasta, alkoi sataa. Onneksi oli myös kova tuuli, joka hajotti pilvet ja puhalsi loput pois. Sade ei kestänyt kuin parisenkymmentä minuuttia ja lounaan jälkeen aloimmekin virittelemään valoja ja musiikkia leiriin. Ilta meni oikein mukavasti vaahtokarkkeja paahdellen, sangriaa juoden ja mölkkyä pelaten. Hyttysiäkään ei ollut ollenkaan. Yöllä, kun lähes kaikki olivat menneet nukkumaan, meillä oli hyeena leirissä! Amppe ja pari muuta olivat vielä hereillä, kun valot alkoivat vilkkua, sammuen lopulta kokonaan. Hetken aikaa katseltuaan he erottivat ruohikon reunassa tumman hahmon. Hyeena! Se oli käynyt puremassa jatkojohdon poikki ja sammuttanut meiltä valot. Eikä se pelännyt ihmisiä. Vaikka kiviä heiteltiin kohti, se ei lähtenyt pois. Niinpä Amppe ja muut päättivät mennä autoon jatkamaan iltaa ja loppujen lopuksi he myös nukkuivat siellä. Me muut nukuimme tyytyväisinä teltoissa autuaan tietämättöminä ulkona tapahtuvista asioista.
Leiripaikka
Sunnuntai-aamuna heräilimme hyvin nukutun yön jälkeen yllättävän aikaisin. Aamupala syötiin jo ennen yhdeksää ja kymmenen aikaan lähdimme patikoimaan savannille. Kuljimme kaikenmaailman puskien ja pensaiden läpi. Kävimme kraaterilla ja kävelimme pitkin kuivuneita joenuomia. Siinä kävellessämme jostain tuli aivan hirveä haju! Menimme katsomaan mistä haju on peräisin ja löysimme kuolleen norsun jäännökset. Salametsästäjät olivat tappanett sen ja vieneet syöksyhampaat. Paikallsiet kyläläiset taas olivat ottaneet lihat. Jäljellä oli enää valtavat luut ja paksu nahka sekä kammottava kalman haju. Niin surullista, että noinkin upea eläin tapetaan vain syöksyhampaiden takia. Elefantin raadolta lähdimme tarpomaan kohti Kenian rajaa. Laittoman rajanylityksen jälkeen otimme muutamat kuvat ja lähdimme takaisin. Koko reissu kesti kaikenkaikkiaan vajaa neljä tuntia, jonka aikana kaikki paloivat. Jopa minä! Se tosin oli kyllä ihan omaa syytä, sillä en aurinkorasvaa laittanut. Mutta kun en ennenkään oo palanut, vaikka esimerkiksi ralleissa olin koko päivän auringossa. Mutta ei voi mitään. Tiedänpähän nyt mistä kaikki puhuu kun valittaa kuinka olkapäät on palaneet.
Kraaterin reunalla
Siellä kasvoi Aloe veraa (joka oli muuten pahanmakuista..)
Siellä me vaan kävellään savannilla :)
Elefantin leuka
Siinä voi jalkaan verrata luiden kokoeroa
Rajanylitys
Vaeltelun jälkeen söimme lounaan, otimme hetken rennosti ja aloimme pakkailemaan tavaroita. Olimme liikkeellä kolmella autolla: talon omalla, Abun maasturilla ja Louisin autolla. Louisin autossa oli minä, Louis ja Ali. Maasturiin meni Amppe, Hanna, Anniina ja Abu. Loput olivat talon autossa. Kun olimme ajaneet ehkä sata metriä eteenpäin, puhkesi Louisin autosta rengas. Talon auton porukka oli jo mennyt, mutta maasturilla takanamme ajaneet pysähtyivät auttamaan renkaan vaihdossa. Kun rengas saatiin vaihdettua, päästiin jatkamaan matkaa. Mutta eihän mikään onnistu niin helposti. Alle kymmenen minuutin kuluttua myös vararengas puhkesi! Ei auttanut muu kuin pysähtyä tien sivuun odottamaan, että toinen porukka kävisi jossain etsimässä jonkun paikan jossa korjata oikean renkaan. Me jäimme tien reunaan kuuntelemaan musiikkia ja nojailemaan autoon. Yllättävän nopeasti rengas saatiin kuitenkin korjattua matka jatkui.
Puhjennut rengas nro. 2
Oli edes hienot maisemat
Mutta ei kahta ilman kolmatta. Abulta oli polttoaine vähissä, joten he joutuivat pysähtymään tankille. Löpöllä olisi kyllä päässyt Moshiin asti, mutta aika tiukille olisi mennyt. Tankilta lähdön jälkeen ei mennyt kauaa kun moottori yht´äkkiä sammui. Tällä kertaa me jouduimme kääntymään takaisin ja mennä auttamaan. Koska alkoi jo tulla pimeää, kävimme etsimässä taxin, jolla porukka pääsisi kotiin. Taxeja oli kuitenkin vain yksi ja viisi olisi tarvinnut kyydin kotiin (minä, Amppe, Anniina, Hanna ja kokkimme Happy). Lupasin jäädä kyydistä odottelemaan auton korjaamista. Päivä oli ollut niin tapahtumarikas, että halusin nähdä kuinka se kaikki päättyy. Eihän siinä kovin kauaa voisi mennä. Mutta kuinka väärässä voikaan pieni ihminen olla!
Taxin löydettyämme yritimme etsiä viereisestä kylästä jotakin tyyppiä joka osaisi auton korjata. Sellainen löytyikin ja ajoimme hänet autolle. Ongelmaksi epäiltiin sähkövikaa ja seuraavaksi pitikin lähteä kylään etsimään jotakin työkaluja jolla voisi tehdä jotakin (älää kysyky mitä. Oon muutenkin aika pihalla auton korjaamisesta ja vielä enenmmän kun joku yrittää sitä selittää englanniksi..). Sähkövikaa etsiessä kesti aika kauan ja loppujen lopuksi mitään ei löytynyt. Seuraavaksi oli epäily siitä, olisiko tankatussa dieselissä ollut jotakin vikaa. Tankki tyhjättiin ja siltä löytyi vettä. Löpöltä haisevaa, saippuaveden näköistä nestettä. Siispä kova homma tiedossa. Sillä aikaa kun osa porukasta jäi tyhjentämään tankkia ja putsaamaan letkuja ja tekemään kaikkea muuta, minä, Louis ja Abu lähdimme huoltoasemalle selvittämään asiaa. Huoltoasema oli kuitenkin kiinni ja seuraavaksi alettiin selvittämään omistajan numeroa, että hän tulisi selvittämään asiaa. Hetken päästä joku tulikin paikalle ja kun muut menivät hieman keskustelemaan, minä jäin autoon nukkumaan. Aikaa kului ja kului... Lopuksi heräsin auton ovien kolahdukseen ja moottorin käynnistymiseen. Ilmeisesti omistaja ei ollutkaan tullut paikalle vaan pumpun käyttäjä. He olivat tarkistaneet diesel-pumput ja löytäneet sieltä vettä. Kun Louis oli kirjoittanut jonkun sopimuksen jossa luki mitä oli tapahtunut ja että huoltoaseman pitäisi maksaa korvaukset, eivät työntekijät voineet sitä allekirjoittaa sillä omistaja kielsi. Pitkän keskustelun jälkeen omistaja oli visiin suullisesti luvannut korvaukset antaa. Niinpä lähdettiin takaisin autolle. Tässä välissä muutama muu tyyppi oli tullut Moshista tuomaan varaosia autoon. Ainakin jotakin suodattimia sun muita. Ja tietenkin kesken auton korjauksen alkoi sataa ja ukkostaa. Ukkonen oli onneksi kaukana, mutta ei se sadekaan mitään kovin kivaa ollut. Ainakaan muiden mielestä. Itsehän istuin autossa kuuntelemassa musaa ja katselemassa salamointia. Kun kaikki osat oli autoon saatu vaihdettua, se ei edelleenkään lähtenyt käyntiin. Niinpä auto hinattiin huoltoasemalle ja lähdettiin muilla autoilla takaisin Moshiin. Vihdoin ja viimein olimme kotona yhdeltä yöllä. Näin vertailun vuoksi ensimmäinen auto oli ollut perillä viiden jälkeen ja taxilla tullut porukka kahdeksan aikoihin. Että semmoinen reissu. Mutta olipahan jotakin kirjoitettavaa tänne. Ainkain kärsivällisyyttä tässä maassa oppii jos ei mitään muuta :D
Kaiken kaikkiaan viikonloppu ja oikeastaan koko viikko olivat todella mukavia. Oli ihanaa päästä taas luontoon ja vähän uimaan ja patikoimaan. Ensi viikonloppuna mennään hot spingseille ja varmasti viikollakin tulee tapahtumaan kaikkea mukavaa.
Ja loppuun vielä harvinainen näky palaneesta Katrista :D
-Katri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti