Täällä afrikassa tulee kyllä monesti tosi rikas olo! Ei vain sen takia, kun kaikki on niin halpaa vaan siksi että rahyksikkö on hieman erilainen. 100 tansanian shillinkiä on 0,05€. Ja koska kaikki retket mitä täällä teemme pitää maksaa käteisellä, niin esimerkiksi safarille tuli hintaa yli miljoona shillinkiä! Se on ihan kiva nippu rahaa, kun suurimmat setelit ovat 10 000TZS. Kaikki on myös todella halpaa. Kävimme esimerkiksi eräässä ravintolassa syömässä ja ateria ruokineen, juomineen ja jälkkäreineen maksoi noin kymmenen euroa.
Niin joo ja tuossa yhden talon päässä meidän talosta on eräs tosi hieno talo. Vihreät pensaat ja nurmikko ja portilla aina vartija. Itse talokin on todella iso ja hieno. Ollaan monesti mietitty kuka siinä mahtaa asua. Nyt saatiin kuulla että sen omistaa Coca-Cola companyn pomo! Asutaan siis melkein sen naapurissa! Vaikka eihän se oikeastaan koskaan ole kotona. Ei siis mikään ihme että joka paikassa on cokis-kylttejä :D
Töitä on jo kolme viikkoa takana. Enää ensi viikko ja sitten synnärille :) Aika rauhallista on ollut nyt osastolla. Melkein puolet sängyistä on tyhjillään ja potilaat kohtuullisen hyväkuntoisia.
Torstaina aamupalaverin jälkeen meidän sairaalan ylilääkäri veti Ampen huoneeseensa ja kertoi. että joku sairaalan työntekijöistä on menossa naimisiin. Häät ovat lauantaina ja myös meidät on kutsuttu! Amppe lupasi miettiä asiaa ja perjantaina ilmoitimme tulevamme mielellämme. Oli vain hieman outoa, kun meille vain annettiin aika ja paikka. Ei mitään hajua kuka naimisiin oli menossa tai mitä siellä tapahtuisi, mutta kunhan mentiin. Meille oli sanottu häiden alkavan kuudelta. Ennen sitä morsiuspari ja sukulaiset olivat kirkossa ja ottamassa hääkuvia. Perinteiseen Suomalaiseen tapaan olimme hääpaikalla vähän ennen kuutta vain huomataksemme ettei paikalla ollut ketään muita vieraita! Ainoastaan tarjoilijat (jotka edelleen kattoivat pöytiä) ja joku juhlien järjestäjä. Hetken siinä palloilimme, kunnes järjestäjätyyppi tuli sanomaan, että voimme istua minne haluamme ja että muut tulevat pian. No, istuimme pöytään odottamaan ja noin puoli kahdeksan aikaan paikka alkoi täyttyä. Ennen sitä tuli muutama muukin vapaaehtoistyöntekijä sairaalastamme ja yhdessä sitten ihmettelimme kaikkea. Olipahan hyvää aikaa vähän katsella ympärilleen ja ottaa muutama valokuva.
Tyhjältä näyttää..
Morsiusparin pöytä
Hieman ennen kahdeksaan tarjoilivat alkoivat tuoda juomia pöytään ja tarjoilla alkupaloja. Hääpari saapui kahdeksalta. Sekä hääpari, että muu hääseurue saapuivat paikalle tanssien ja bilettäen. Vieraat huiskuttelivat kaikille jaettuja, painettuja nenäliinoja. Saapumisen jälkeen morsiuspari piti kai pari pientä puhetta ja esitteli/kiitti perheenjäseniä ja sukulaisia paikalle saapumisesta. Emme tietenkään ymmärtäneet Swahilin puheesta juuri mitään kunnes kuulimme sanan "Mzungu" ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä. Meidät siis esiteltiin sukulaisten yhteydessä kaikille juhlavieraille! Myöhemmin meille kerrottiin, että valkoisten saaminen vieraaksi on suuri kunnia ja siksi myös miedät esiteltiin. Meidät myös laitettiin ensimmäisinä kirjoittamaan vieraskirjaan.
Viimein selvisi hääparin henkilöllisyys. Sulhanen me ollaan nähty sairaalalla
Mzungujen pöytä
Ohjelma jatkui kakun laikkaamisella ja sen jälkeen ruokailulla. Hääpari leikkasi kakun ja syöttivät sitä toisilleen sekä bestmanille ja kaasolle. Tämän jälkeen pienia kakkuja jaettiin vanhemmille ja morsiusneidoille sekä joillekin muille sukulaisille. Kokit toivat hääparin eteen tanssien kaksi kokonaista pässiä, jotka oli paistettu ja joiden suuhun oli tungettu banaanin lehtiä. Näky oli aika hupaisa. Kun hääpari oli pässiä maistellut ja vanhemmilleen jakanut, oli noutopöydän vuoro. Tai siis käytännössä kuljettiin lautasen kanssa pöydän vieressä kun tarjoilijat lappasivat ruokaa lautasille. En ole koskaan nänhnyt niin paljon ruokaa! En jaksa edes luetella mitä kaikkea oli tarjolla, mutta emme Ampen kanssa jaksaneet syödä puoliakaan.
Hääkakku
Pässi
Jaa niin Afrikassako nähdään nälkää?
Ruokailun jälkeen jossakin vaiheessa käytävälle/tanssilattialle alkoi kerääntymään paljon väkeä tanssimaan. Joku mies kävi hakemassa myös meidän pöytäseurueemme sinne. Ajattelimme että mikäpäs siinä, voidaan vaikka tanssia aivan reunassa. Mutta ei! Meidät vietiin kaikkien keskella tanssimaan hääparin kanssa. Ei kai siinä muuten mitään, mutta A: en osaa tanssia ja B: lavalla oli kaksi jätkää videokameroiden kanssa, josta näytettiin tv: ruutujen kautta kuvaa kaikkialle ympäri juhlapaikkaa, niin että varmasti kaikki näkivät mitä tapahtuu. Oli ehkä vähän noloa.. Musiikin loputtua kaikki palasivat omille paikoilleen.
Lahjojen jako oli myös aivan oma prosessinsa. Eteen kutsuttiin pieni ryhmä kerrallaan perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät ja työkaverit. Kaikki menivät tietysti tanssien ja lahjaa kantaen/heilutellen. Lahjat annettiin morsuisneidolle, joka laittoi ne pöydälle. Tämän jälkeen käteltiin morsiuspari ja tanssittiin pois. Minä ja Amppe veimme perinteisen Tansanialaisen lahjan, eli naiselle kanga ja miehelle kauluspaita. Voitte vain kuvitella kuinka kauan lahjojen jakamisessa meni, kun vieraita oli n. 500-600!! Lahjojen jaon jälkeen ilmeisesti sulhasen vanhemmat ja heidän jälkeensä morsian käärittiin kangoihin. Tämäkin toetysti tapahtui tanssien. Kangoihin kääriminen oli jollain tavalla myös osa lahjojen jakoprosessia. Kanga kun on tosiaan perinteinen lahja. Ilmeisesti kangoihin käärityt henkilöt saivat kangat itselleen.
Kangoihin käärimisen jälkeen oli yleistä hengailua ja joskus yhden jälkeen päätimme Ampen kanssa lähteä pois. Ilmeisesti häät olisivat jatkuneet aamuun asti, mutta meillä oli suunniteltuna sunnuntaiaamulle aikainen lähtö coffeetourille ja vesiputouksille.
Sunnuntaiaamuna lähdimme puoli kymmenen aikaan ajelemaan kohti Materunin vesiputouksia ja kahviplantaasia. Kaikkien tällä hetkellä talolla asuvien oli takoitus lähteä, mutta valitettavasti yksi sairastui mahatautiin eikä päässyt mukaan. Onneksi hänellä on kuitenkin vielä aikaa lähteä joku toinen kerta samalle retkelle. Matka kesti ensin noin puoli tuntia autolla. Välillä pysähdyimme ihailemaan maisemia ja hedelmäpuita. Materuni on pieni kylä Kilimanjarolle johtavilla kukkuloilla. Ajelimme pientä tietä koko ajan ylemmäksi ja ylemmäksi, kunnes saavuimme pienelle parkkialueelle.
Maisemakuvausta. Annan kuva ei ilmeestä pätellen tainnut onnistua :D
Maisemien kuvailua
Matkan varrella näkyi paikallisia puu/savimajoja peltikattoineen
Jackfruit-tree
Parkkipaikalta lähdimme kiipeämään pientä metsäpolkua pitkin ja muutaman sadan metrin päästä saavuimme kahvinviljelijän luo. Hän kertoi meille kahvin valmistuksen eri vaiheista kasvatuksesta kahvin juontiin asti. Tila on täysin kemikaalivapaa luomutila. Oppaamme kertoi kuinka Tansanian muissa osissa käytettään paljon erilaisia kemikaaleja, että kahvipapuja kasvaisi enemmän, useammin ja voitot saataisiin suuremmiksi. Näillä tiloilla kuitenkin ihmiset kuolevat aikaisemmin hengiteltyään kaiken maailman kemikaaleja. Siksi hän haluaa kasvattaa kahvinsa luomuna.
Näimme myös käytännössä kuinka kahvi valmistetaan, jonka jälkeen saimme juoda kupilliset vasta paahdettua ja jauhettua kahvia. Itsehän en kahvia juo lainkaan, mutta tuota oli kyllä pakko maistaa. Oli aivan eri makuista kuin Suomesta saatu kahvi, mutta en viitsinyt kuppia juoda loppuun mahavaivojen pelossa. Tilalta sai myös tilattua kahvia kotiin vietäväksi. Ilmoitimme vain päivän jona kahvin haluamme ja se toimitetaan meille silloin samana päivänä valmistettuna.
Kahvipavut onkin vaaleita ennen paahtamista :O
Pavut paahdetaan ihan vaan nuotiolla valurautakattilassa
Papujen jauhantaa
Paahtamisen jälkeen pavut jauhetaan (käsin tietysti) ja lisätään kiehuvaan veteen. Saatu kahvi suodatetaan ja niin kahvi on valmista.
Kahvit juotuamme lähdimme kävelemään kohti vesiputouksia. Polku oli pieni ja maisemat upeita! Kävelimme pitkin metsiä ja katselimme ihastuneina ympärillemme. Matka ei ollut pitkä, alle 10km, mutta meni aika hitaasti maaston vuoksi. Välillä oli nousuja ja välillä laskuja eikä ohut vuoristoilma auttanut asiaa lainkaan. Olimme noin 2000m merenpinnasta.
Semmoinen polku
Vesiputouksille saavuttuamme pidimme picnic-hetken ja söimme eväitä. Ruokailun jälkeen osa meistä meni uimaan vesiputoukseen. Vesi oli aluksi todella kylmää, mutta siihen tottui nopeasti. Vähän niinkuin Suomen järvissä :D Putous oli aivan upea. Kuvissa se ei näytä läheskään niin hienolta kuin oikeasti! Uinnin jälkeen kuivattelimme vielä hetken vihreällä nurmirinteellä ja lähdimme talsimaan takaisin päin. Paluumatka oli lähen kokonaan ylämäkeä ja autolle päästyämme olimme kaikki aivna puhki! Reissu oli kuitenkin aivan upea ja oli todella mukava nähdä rehevää metsää kaiken tämän kaupungin pölyn jälkeen. Voiko muuta enää toivoa?
Mitä tähän voi sanoa, muuta kuin että upea!
Rohkeat uimarit
Kiivettiin Ampen ja Netan kanssa vesiputousten taakse ja uskaltauduttiin vieläpä hypäämään sieltä.
Takaisin tullessa piti ottaa vielä pikainen ryhmäkuva
Tämä viikko on kyllä ollut aivan mahtava! Taas on tapahtunut paljon kaikkea enkä aivan kaikista pikkujutuista viitsi tännekään selittää. Oon kyllä todellakin nauttinut täällä olosta aivan älyttömästi! Vaikea uskoa, että ollaan pian oltu täällä kuukausi. Aika on mennyt niin nopeasti. Aina odottaa innolla seuraavaa viikkoa ja mitä kaikkea mahtaa tapahtua. Sen verran tiedän, että ensi viikonloppuna on tiedossa jännä reissu, sillä lähdelle kolmen päivän safarille :) Ei malttaisi odottaa! Mutta tässä on vielä viikko aikaa ennen sitä ja varmasti tapahtuu kaikkea muutakin jännää, niin että pysykäähän kuulolla niin kerron sitten mitä kaikkea ollaan taas tehty.
-Katri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti