Tanssia ja käärmeenlumousta

Ensimmäinen harjoitteluviikko on nyt sitten ohi. On ollut ihan mukavaa, vaikka päivät ovatkin kohtuullisen samanlaisia. Nyt tuonne osastolle on tullut myös paikallisia opiskelijoita harjoitteluun ja oon niiden kanssa siellä häsläilly ja koittanu jutella. Ne ei vaan puhu kauheesti englantia enkä mä swahilia, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty. Tuo niiden englannin taitamattomuus on tietty pieni ongelma, kun kuulemma niiden koulutus on englanniksi jolloin kukaan ei ymmärrä mitä koulussa opetetaan eikä ne opi mitään. Niin ja lääkäri kirjoittaa suunnitelmat potilaan papereihin englanniksi. Ehkä siksi mut laitetaankin aina lääkärin mukaan kierrolle. Muut opiskelijat pesee lattioita ja mut tullaan käskemään kierrolle. Mut ei kai siinä mitään. Lääkärin kierrot on ihan mukavia ja meillä on semmonen kiva lääkäri, joka tosi mielellään opettaa ja kertoo potilaista. Sit se aina välillä tenttaa jotakin potilaan sairauteen liittyvää. Mutta ainakin siinä oppii.

Perjantaina kotimatkalla oli hauska pikku yllätys. Istuttiin autossa Maijun, Sarpan ja Ampen kanssa, kun Akram (talon kuljettaja) ja Beatrice (tvl:n yks työntekijä) alko molemmat kurkkimaan auton ikkunoista ulos. Ihmeteltiin hetki mitä oikein tapahtuu kun sitten kuultiin suhinaa ulkoa. Meiltä meni rengas! Ajettiin siinä hetken matkaa eteenpäin, että päästiin vähän rauhallisemmalle tielle ja Akram ajoi auton sivuun. Siihen sattui joku ihan random-tyyppi ja ne rupes Akramin kanssa vaihtamaan autoon rengasta. Minä, Amppe, Maiju ja Sarpa oltiin tosi paljon avuksi kun vaan seisoskeltiin tien poskessa naureskelemassa ja kuvaamassa. Näky oli varmaan aika hauska, kun neljä valkosta tyttyö seisoslekee tiellä ja kahdella on vielä hoitsupuvut päällä :D Mut saatiinpahan kuvailtua renkaan vaihtoa ja vähän ohikulkevia paikallisiakin.

Renkaan vaihtoa 

Auto pysyy turvallisesti paikallaan :D

Logistiikan ihmeitä näkyy täällä paljon

Perjantai-iltana meidän talolle tuli paikallinen tanssiryhmä Kilimanjaro Wizard Arts Group pitämään meille tanssitunnin. Ryhmä saapui pihaan hirveän bassonjytkeen saattelemana ja alkoi kantamaan rumpuja nurmikolle. Sitten vain värikkäät vaatteet päälle ja sotamaalaukset naamaan niin oltiin valmiita aloittamaan. Tanssi oli perinteistä Afrikkalaista tanssia. He näyttivät ensin mallia kuinka tanssin pitäisi mennä ja yrittivät sitten opettaa sen meille. Huomasi, että heillä tanssi tuli jotenkin todella luonnostaan, sillä kaikilla oli hieman eri tyyli tehdä eri liikkeet ja heillä oli välillä hieman erimielisyyttä siitä kuinka askeleet ja niiden lukumäärän tulisi mennä. Ei meillä kyllä aivan yhtä hyvin lantio liikkunut, mutta hauskaa oli. Hyvää kuntoilu ainakin kun oltiin ulkona auringossa ja hiki virtasi. Heidän treeneihinsä saa kuulemma osallistua ihan muutenkin. Voisi olla kyllä hauskaa käydä taas joskus tanssimassa. Tanssitunnin jälkeen he ottivat esiin oman lemmikkikäärmeensä. Se oli vissiin jonku sortin Boa. Pieni vielä, vasta kolmevuotias. Sitä sai kans pitää kaulalla ja silittää. Oli söpö :) Se ois viissin halunnu jäädä meille asumaan, sillä kun sitä koitettiin laittaa takin säkkiin niin se karkasi. Hetken se luikerteli pihalla, kunnes se saatiin taas kiinni ja takaisiin omaan pussukkaansa.

                           

Kilimajaro Wizard Arts Group

Niin kuinka???

Pikku kärmes :)

Lauantaiaamuna minä, Amppe, Maiju, Sarpa ja Netta lähdettiin käymään paikallisella kangasmarketilla etsimässä mekkokankaita. Oli tosi iso paikka ja kankaiden lisäksi siellä myytiin kenkiä ja hedelmiä. Oli mukava nähdä paikallisia ja sitä heidän arkeaan. Joka paikassa oli paljon värejä ja ihmisiä. Oli muuten ihan mukavaa, mutta tinkiminen oli välillä todella ärsyttävää. Ehkäpä siihenkin tottuu tässä muutaman kuukauden aikana. Mutta kyllä sieltä muutamat kankaat mukaan tarttui ja maanantaina suunniteltiin vievämme ne Unique Batikiin niin saadaan lisää kivoja vaatteita. 

Hauska mama jolta Amppe osti kangan (kanga= paikallinen kangaspala)

Siellä ne kasvikset makoilee maassa vilttien päällä

Vaatteitakin löytyi joka lähtöön

Tinkimässä

Talo on ollut viikonloppuna todella tyhjä, sillä kaksi erillistä ryhmää lähti safarille. Päätimme jo edellisenä päivänä antaa myös mamoille vapaaillan ja suunnittelimme lähtevämme 10 to 10:niin syömään. Illalla vain alkoi sataa todella rankasti ja meiltä meni sähkötkin poikki. Generaattori laitettiin kyllä päälle, mutta koska sähkökatkos kesti niin kauan niin siitäkin loppui dieseli. Onneksi sade lakkasi, kun lähdimme syömään, mutta vähän jännityksellä mietimme mahtaako tuossa läheisessä ravintolassa olla sähköjä/generaattoria että saisimme ruokaa. Onneksi sähköt löytyivät ja saimme ruuan. Hyvääkin oli, eikä ruuan saamisessa kestänyt kovin kauaa (toisin kuin eräillä siellä aiemmin käyneillä, joilla meni koko prosessissa kolme tuntia..).

Esimakua sadekaudesta

Nyt oli niitä lupaamiani kuvia :) Katsotaan mitä ensiviikko tuo tullessaan. Josko saisin muutaman kuvan sairaalastakin niin näkisitte vähän millaista siellä on.

-Katri-