Maailman mittainen matka: Nina penda nanasi!

Ensimmäinen viikko Tansaniassa on jo kulunut. Tosi nopeasti mennyt aika! Ja jo nyt oon aivan sekasin päivistä ja välillä jopa kuukaudesta :D On niin outoa kun tammikuussa on näin lämmin.

Aika moni Afrikassa pidemmän aikaa viettänyt on sanonut lihoneensa reippaasti reissun aikana. Tämän kauhukuvan innoittamana minä, Amppe, Sarpa ja Maiju päätetttiin lähteä torstai aamuna lenkille. Talolla olevaan karttaan oli merkattu n. 3km pitkä lenkkireitti joka kulki pitkin jokivartta. Sitä sitten lähdettiin aamu seitsemältä kulkemaan. Maisemat oli upeita ja Kilimanjaro näkyi hienosti. Oli myös mukava seurata paikallisia ihmisiä. Kävelimme jokivartta koko ajan edemmäs ja edemmäs ja jossaikin vaiheessa aloimme pohtimaan olemmeko oikealla reitillä. Matka tuntui jo useamman kilometrin mittaiselta eikä tie vieläkään näyttänyt palaavan talolle päin vaan kääntyi lähes päinvastaiseen suuntaan. Tunti siinä käveltiin ja lopulta totesimme, että ehkä on paras lähteä kävelemään takaisinpäin. Yhdeksältä kun pitäisi olla aamupala syötynä, suihkun raikkaana swahilin tunnilla. Niinpä palasimme samaa reittiä takaisinpäin. Onneksi paluumatka oli alamäkeä, eikä kestänyt aivan yhtäkauaa kuin menomatka. Lopulta lyhyestä aamukävelystämme tuli kahden tunnin mittainen lenkki.Takaisin talolle päästyämme kuulimme, että kyseinen reitti on luultavasti kasvanut umpeen sillä sitä ovat muutkin käyneet etsimässä yhtä huonolla menestyksellä. Ehkä jonakin päivänä koitamme kävellä reitin toisinpäin ja yrittää etsiä oikean polun.

Lenkkireition varrella

Lenkistä selvittyämme opiskelimme loppupäivän swahilia. Onneksi myös opettaja oli tunnin myöhässä, joten saimme syödä rauhassa ja lepäillä hetken ennen tunnin alkua. Kaikki swhalinin tunnit olemme pitäneet ulkona. Kesken torstain tunnin tapahtui kuitenkin jotakin kummllista. Yht´äkkiä alkoi kuulua kovaa kopinaa joka tuli koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi... Sitten nurkan takaa ilmeistyi, kukas muukaan, kuin aasimme Terttu-Marjatta! Jotenkin kummallisesti se oli päässyt irti hihnasta ja lähtenyt laukkaamaan ympäri pihaa (ja syömään kukkapuskia). Hetken juoksun jälkeen puutarhurimme/ yleismiesjantusemme Andrew tuli nappaamaan aasin mukaansa ja vei sen aitaukseen. Tapauksesta saatiin ainakin hyvät naurut ja muutama kuva :)

Seuraavana päivänä kävimme tutustumassa Raun lastenryhmään ja päiväkotiin sekä St. Josephin sairaalaan. Maiju ja Sarpa ovat menossa työharjoitteluun Raun naistenryhmään ja minä ja Amppe tietysti sairaalaan. Oli mukavaa, kun pääsimme kaikki tutustumaan molempiin paikkoihin. Aamulla kaikki naiset eivät olleet vielä saapuneet paikalle, joten kulutimme aikaa seuraamalla lasten opetusta päiväkodin puolella. Lapset olivat iältään 3-6-vuotiaita. Päiväkoti on Sama aurinko- yhtiön rahoittama ja kaikki päiväkodin lapset ovat köyhistä perheistä. Osalta puuttuu molemmat tai jompikumpi vanhemmista tai heillä on HIV. Myös osa lapsista on sairaita. Kaikki lapset istuivat matolla yhdessä opiskelemassa kirjaimia ja äänteitä. Jopa pienimmät lapset jaksoivat istua hyvin paikallaan. Uskomatonta kuinka rauhassa lapset jaksoivat olla ja kuunnella. Suomessa tuon ikäiset lapset vaan leikkivät päiväkodissa ja välillä on ohattuja askartelu- tai liikuntatunteja. Pidempiaikaisesta opetuksesta ei ole puhettakaan.

Tunnin odottelun jälkeen myös naisten ryhmän naiset saapuivat paikalle ja Maiju ja Sarpa pääsivät heidän kanssaan keskustelemaan ja kyselemään mitä he haluavat ryhmässä tehdä. Kun tutustuminen Raussa oli ohi ja lähdimme bussilla kohti St. Josephin sairaalaa, kaikki lapset tulivat vilkuttamaan ja huutamaan meille.

Seuraavaksi matka jatkui omaan harjoittelupaikkaamme. Sairaalaa meille esitteli jonkin sortin vastaava sairaanhoitaja (suurikokoinen nunna), joka oli aivan ihana! Hän oli todella ystävällinen ja oli innoissaan meidän tulostamme. Esittäytymisen ja poskisuudelmien jälkeen hän kierrätti meitä ympäri sairaalaa ja esitteli kaikki eri osastot. Kävellessämme hän piti Amppea kädestä kiinni jonkin matkaa :) Sairaala oli yllättävän suuri ja siisti. Yksityisyyttä ei potilailla juuri ole, sillä osastot ovat vain yksi iso huone täynnä sänkyjä. Joka osastolla on kylläkin muutama yksityishuone, mutta en tiedä millä perusteella siihen pääsee. Ehkä sekin selviää jossain vaiheessa. Yllättävää oli se, että sairaalassa oli muutama mieshoitajakin! Jotenkin ajattelin, ettei täällä miehiä hoitajina olisi, mutta näimme muutaman miesten osastolla sekä laboratoriossa. Lopuksi meidät esiteltiin ilmeisesti paikan ylilääkärille, joka oli myös nunna. Hänkin oli oikein ystävällinen ja selvästi ilahtui kun kuuli meidän olevan sairaalassa niinkin kauan kuin kolme kuukautta. Hän lupasi, että opimme paljon harjoittelun aikana ja ehkä jopa oppisemme puhumaan swahilia. Kaiken kaikkiaan sairaala ja henkilökunta vaikuttivat oikein mukavilta. Maanantaina alkaa sitten työharjoittelu oikein kunnolla.

Perjantai-iltana lähdimme paikalliseen illanviettopaikkaan Glacier´siin. Paikka oli kuin suuri puutarha, jossa soitettiin musiikkia, tanssittiin, syötiin ja juotiin. Ei mikään ahdas baari kuten Suomessa, vaan todella viihtyisä paikka. Oli mukava seurailla paikallisten jammailua. Selvästi heillä on rytmi veressä ja tanssi oli mukavan letkeää ja rentoa hauskanpitoa. Myös siellä huomasimme, kuinka erilaista läheisyys on Suomessa ja Tansaniassa. Jos Suomessa näet kahden miehen pitävän toisiaan kädestä, ajattelet heti heidän olevan, homopari. Täällä homoudesta saa kuitenkin 20-vuotta vankeutta ja kädestä pitäminen on normaalia läheisyyttä.

Lauantaina ruuan jälkeen lähdimme kaupungille shoppailemaan. Kauhean kauaa emme kaupungilla kuitenkaan viihtyneet sillä oli hieman lämmintä.. (ei voi sanoa, että on kuuma sillä se on Swahiliksi kirosana). Sen verran kuitenkin kiertelimme, että kävimme teettämässä itsellemme mekkoja ja housuja ja ostimme muutakin pientä kivaa. Itse löysin ihanat housut ja norsukorvakorut sekä teetin itselleni mekon. Mekolle tuli hintaa 20 000TZS (eli 10€) ja housuille 15 000TZS (eli n.6€). Eli ei paljon mitään. Luulenpa, että tuolla tulee vierailtua "muutaman" kerran tämän reissun aikana.

Kaupungilla kahvilla

Sunnuntaina jatkoimme taas urheilua ja menimme läheiselle hotellille kuntosalille ja uima-altaalle. Oli ihan hieno sali, mutta loppujen lopuksi aika kallis. Varsinkin kertamaksu. Amppe ja Maiju aatteli ostaa kuukausikortin ja käydä siellä vähän useammin. Itse ehkä vielä harkitsen asiaa. Uima-allas oli ihana ja oli mukava päästä kunnon hikoilun jälkeen vilpoiseen veteen uimaan. Uinnin jälkeen jäimme vielä hetkeksi ottamaan aurinkoa sillä seurauksessä, että Amppe poltti itsensä oikein mukavasti ja mullakin hieman hartioita punoittaa. Mutta mitäpä pienistä, sillä mukavaa oli.

Huh. Siinä ehkä suurinpiirtein tämän viikon päätapahtumat. Tuli vähän pitkä teksti, mutta ei voi mitään. Tähän loppuun täytyy vielä todetä, että Tansaniassa otetaan asiat todella rennosti! Saimme tänään tiedon, että huomenna on joku vapaapäivä Zansibarin itsenäistymisen kunniaksi ja tiistaina on joku muslimeihin liittyvä pyhäpäivä. Tunti sitten ei kukaan vielä tiennyt onko vapaata vai ei. Menemme kuitenkin huomenna töihin niin pääsee tutustumaan paikkaan, mutta tiistaita on taas vapaata. Alkaa ainakin harkka rennosti.
Kirjoittelen sitten ensiviikolla tarkemmin millaista on työskennellä paikallisessa sairaalassa (jos nyt siellä edes muutaman päivän olemme). Loppuun vielä muutama kuva meidän elukoista. Ne on vaan niin mahtavia :D